Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi, psykososiaalinen
oireilu sekä mielenterveydelliset ongelmat ovat lisääntyneet länsimaissa niin
lasten ja nuorten itsensä kokemana kuin ulkoisestikin arvioiden viimeisten
vuosikymmenten ajan. Samoin lapsille ja nuorille määrättyjen psyykenlääkkeiden
käyttö sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin myönnettyjen
hoitotukien määrät ovat lisääntyneet 2000-luvulla.
Mediassa ja kirjallisuudessa on viime aikoina ollut
runsaasti asiaan liittyvää kriittistä keskustelua. Jon Rappoportin mukaan
mitään nykyisistä 300 määritellystä mielenterveyden häiriöstä ei pystytä fyysisillä
testeillä diagnosoimaan eli niiden olemassaolosta ei ole todisteita. Erilaisten
psykiatristen häiriöiden luokittelulla on haluttu luoda vaikutelma siitä, että
psykiatria olisi samalla tavalla eksaktia tiedettä kuin muutkin lääketieteen
erikoisalat. Valitettava suuntaus psykiatriassa on nähdä psyykkiset ongelmat aivokemiallisina
häiriöinä, joiden ensisijainen hoito on lääkitys.
James Davies tarkastelee kriittisesti psykiatrian kehitystä
lääkekeskeiseksi. Suomessa Ben Furman kritisoi masennuksen ja muiden
psyykkisten häiriöiden ylidiagnosointia. Aku Kopakkala tarkastelee kriittisesti
masennuksen lääkehoitoa ja hoitokäytäntöjä. Yli puoli miljoonaa suomalaista syö
psykoosi-, neuroosi- tai unilääkkeitä. Kelan tilastoista selviää, että masennuslääkkeillä
ja keskushermostoa stimuloivilla lääkkeillä on niin ikään yli puoli miljoonaa
käyttäjää. Tuomo Tikkasen mukaan 25 % meistä voidaan sanoa olevan ongelmia,
mutta vain 3 % tarvitsee oman arvionsa mukaan psykoterapeuttista apua.
Lasten ja nuorten oikein kohdennetulla, oikea-aikaisella ja
laadukkaalla mielenterveyttä sekä voimavaroja tukevalla työllä voidaan ennalta
ehkäistä aikuisiän psyykkisiä häiriöitä ja edistää mielenterveyttä. Positiivinen
eli voimavarakeskeinen mielenterveyden käsite korostaa mielen hyvää vointia ja ihmisen
kykyä selviytyä arjessa; mielenterveys ei siis ole vain mielen sairauksiin
puuttumista. Tutkimusten mukaan mm. fyysinen kunto, tyytyväisyys itseensä,
läheisiltä saatava apu ja tuki sekä hyvät suhteet kouluun ja opettajiin
edesauttavat hyvinvoinnin kokemista nuoruusiässä. Tässä työssä SAMK haluaa olla
mukana.
SAMKin uusi mielenterveyden tutkimusryhmä keskittyy lasten
ja nuorten mielenterveyteen liittyviin ilmiöihin, kuten medikalisaatioon,
olemassa olevaan palvelujärjestelmään sekä lasten ja nuorten mielenterveyttä
edistäviin ja vahvistaviin tekijöihin voimavarakeskeisestä näkökulmasta. Tutkimusryhmä
kehittää ja testaa toimintamalleja, työkäytäntöjä ja työmenetelmiä em.
ilmiöiden ympärillä.
Tutkimusryhmän tavoitteena on myös hoitotyön koulutuksen
kehittäminen lasten ja nuorten mielenterveyden parissa toimivien ammattilaisten
osaamisen vahvistamiseksi. Sairaanhoitajakoulutuksen uudistamisen yhteydessä viime
vuosituhannen lopussa lopetettiin mm. mahdollisuus suuntautua selkeästi
psykiatriseen sairaanhoitoon. Tämä on eittämättä heikentänyt mielenterveyteen
ja psykiatriseen sairaanhoitoon liittyvän koulutuksen ja tutkimuksen roolia
hoitotyön kokonaisuudessa. SAMK haluaa mielenterveyden tutkimusryhmän
perustamisella muuttaa kehityskulkua toiseen suuntaan.
Tutkimusryhmän ytimen muodostavat Minna Kahala (vetäjä),
Eija Tuliniemi ja Elina Liimatainen-Ylänne. Toivotetaan heille menestystä
tärkeässä työssä lasten, nuorten ja heidän perheidensä tukemisessa.
